Sierra Nevada huhtikuussa 2007

Mulhacén on Sierra Nevadan ja samalla Manner-Espanjan korkein huippu, joka kohoaa lähes 3,5 kilometrin korkeuteen. Olimme jo aikaisempina vuosina katselleet Sierra Nevadan lumihuippuja etäämmältä Granadan seudulla liikkuessamme, ja tänä vuonna päätimme käydä katsomassa vuoristoa hieman lähempää ja valloittaa samalla Mulhacénin.

Kolmipäiväisen retkemme lähtö- ja paluupiste oli Fuengirolassa, josta ajoimme omalla autolla Sierra Nevadalle Capileiran kylään. Capileirasta jatkoimme matkaa jalkaisin (kts. karttaa.) Yövyimme mennen tullen 2500 metrin korkeudessa sijaitsevassa retkeilymajassa Refugio Poqueirassa, ja retkemme keskimmäisenä päivänä kiipesimme huipulle. Yöpymisen sekä ilta- ja aamupalan olimme varanneet etukäteen puhelimitse.

Ensimmäiset lumihuiput häämöttävät Capileiran kylään johtavan tien risteykseen.

Capileiran kylän vesivoimalaitoksen jälkeen alkoi heti hikinen nousu Poqueira-rotkon rinteille. Tässä vaiheessa lumiset huiput tuntuivat olevan (ja olivatkin) vielä todella pitkän taipaleen takana.

Näkymä tulosuuntaamme useita tunteja myöhemmin. Poqueira-joki kulkee alla näkyvässä rotkossa. Kulkemamme polku kiemurteli rotkon pohjalla jokivartta seuraillen.

Tuolla jossakin on ensi yön majapaikkamme.

Kirsi katselee Poquiera-rotkon länsipuoleisia rinteitä Cortijo de las Tomasin tuntumassa (2100 m). Aiemmin polulla vastaamme tulleet maastopyöräilijät olivat tehneet 'pikku lenkin' Capileirasta ja käyneet kääntymässä täällä saakka.

Vihdoinkin perillä Refugio Poqueiralla (2500 m). Kello on tässä vaiheessa noin kuusi illalla.

Refugio Poqueiran villivuohet eivät olleet erityisen ihmis-arkoja.

Iltapala tarjoiltiin ruokasalissa vasta puoli yhdeksältä, kun viimeisetkin huipulla kävijät olivat palanneet refugiolle. Käytimme väliajan peseytymällä jääkylmässä suihkussa (lämmin vesi oli "rikki") ja hytisemällä tämän jälkeen pipo päässä ruokasalin takan äärellä. Odottavan aika oli pitkä, mutta illallinen oli olosuhteisiin nähden todella hyvä ja ennen kaikkea ruokaa sai riittävästi.

Yöksi kääriydyimme omiin kesämakuupusseihimme, pipoon, villasukkiin ja -kerrastoihin sekä talon tarjoamiin villahuopiin. Kivirakennus oli viileä, mutta näin varustautuneena yöllä tarkeni juuri parahultaisesti.

[1. päivä] [2. päivä] [3. päivä].

[Takaisin sivulle Patikointia Costa del Solilla]
Sivua on viimeksi päivitetty 18.7.2007 - kW